Googlaammeko itsemme tyhmiksi?

Tiedon määrä kasvaa hetki hetkeltä ja se on saavuttanut lähes rajattomat mittasuhteet. Kolme vuotta sitten internetissä oli jo yli miljardi sivustoa. Saatavilla olevan tiedon määrä lisää myös tunnetta, että sinun tulisi tietää sekä osata yhä enemmän ja enemmän. Tiesitkö, että joka sekunti internetissä suoritetaan 40.000 hakua? Tiedonjanomme on kyltymätön.

Oppimamme tieto saa meidät ymmärtämään, kuinka paljon on vielä opittavaa. Tilaa, jossa henkilö ei tunne oppivansa tai osaavansa tarpeeksi, kutsutaan infokondriaksi eli suomeksi informaatioähkyksi. Tanskalainen kirjailija Carsten Graff käytti infokondria-termiä ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Ruotsalainen markkinoinnin professori Micael Dahlén herätti termin eloon noin vuosi sitten Göteborgs-Posteniin kirjoittamassaan artikkelissa. Termi on selvästikin saanut inspiraationsa käsitteestä hypokondria, jota kansankielellä kutsutaan luulotaudiksi. (Käsiteopista kiinnostuneet saattavat naurahtaa, koska infokondria tarkoittaa kirjaimellisesti tietorustoa.)

Kuten Micael Dahlén kertoo artikkelissaan, paras hoitokeino infoähkyyn on hyväksyä, että kaikkea ei voi osata ja oppia. 40.000 hakua sekunnissa ei ole itsessään negatiivinen asia. Meidän tulee vain välttää harmittelemasta kaikkea sitä tietoa ja taitoa, jota emme ole ehtineet oppimaan.

Vastoin yleistä käsitystä emme googlaa itseämme tyhmäksi, vaan googlaamme itsemme älykkäämmäksi. Ylitsevuotavan tiedon määrä saattaa helposti musertaa meidät ajattelemaan kaikkea, mitä emme ehdi oppimaan (lue: infokondria), toisaalta valtava tietomäärä myös opettaa meidät suodattamaan tietoa. Opimme ymmärtämään mikä on tärkeää ja mikä ei. Koska yksityiskohtien muistaminen on vaikeaa, saattavat nykyajan nuoret laiskistua oppikirjojen pänttäämisessä. Yksityiskohtien muistamisen sijasta voisimme keskittyä kokonaisuuksiin. Käytämme vähemmän aikaa nippelitietojen ulkoa opetteluun ja enemmän aikaa kokonaisuuksien ymmärtämiseen.

Muita aiheeseen liittyviä artikkeleita